Mietteitä syksyn aluksi

Keskustan kannalta Eurovaalit sujuivat vähintään kohtuullisesti, ja erittäin tärkeänä seikkana voi pitää sitä, että keskustan riveistä nousi nuorin suomalainen europarlamentaarikko. Ilo Eurovaalien torjuntavoitosta jäi lyhyeksi kun vaalirahakohu pyörähti toiselle kierrokselle. Pyörteen keskipisteessä oli kuten vuotta aikaisemminkin keskusta. Oli selkeä virhe puoluesihteeriltä jättää kertomatta koko vaalirahoituskuvio jo vuosi sitten. Toki muutkin puolueet saivat osansa kohusta, mutta kuukausia ainoastaan keskustan asioita pyöritettiin päivästä toiseen lehdissä ja TV:ssä. Paljolti tämä johtui omista virheistä ja siitä on turha syyttää ilkeää "etelän mediaa".

Puolueen tilasta on syytä olla huolissaan ja varapuhemies Kääriäinen on oikeassa puhuesssaan puolueiden kannatuksessa meneillään olevasta sarana-ajasta. Keskustan on viimeistään nyt herättävä toimintapojensa totaaliseen muutostarpeeseen. Päivän sana on ehdoton avoimuus ja vanhan ajan suhmurointi pienissä tutuissa, miehisissä sököporukoissa on auttamattomasti ohi. On myös käsittämätöntä, että törkeistä talousrikoksista kertaalleen tuomittu liikemies pääsee kenenkään kyseenalaistamatta lähelle puolueen kovaa ydintä.

Itse katson keskustan tilannetta lähinnä kaupunkilaisesta näkökulmasta ja tässä muutamia ajatuksia keskustan uuden nousun tieksi:

1) Kasvojen nuorennus
Keskusta on edelleen maan johtava nuorisopuolue, mutta puoleen kasvot julkisuudessa ovat vankasti ikääntyneet. Keskustan ministeriryhmä koostuu liiaksi menneen maailman kasvoista, vaikka eduskuntaryhmässä olisi tarjolla myös nuorta, nälkäistä voimaa. Politiikka on muuttunut totaalisesti sitten 80-luvun, jolloin asioiden hyvä hallinta pääasiassa riitti menestyvälle ministerille. Tänä päivänä ministerin pitäisi myös muulla tavoin tuoda persoonaansa esille. Hyvänä esimerkkinä tästä taitavasta mediapelistä käy ulkoministeri Alexander Stubb. Hän ymmärtää nykyajan pelin hengen ja ottaa toimittajat mukaan aamulenkille ja kuntosalille. Jari Tervon Koljatin sanoin: "häneen ei paska tartu".

2) Ympäristöteemat
Keskusta on pitänyt hallussaan viimeiset kaksi vuotta ensimmäistä kertaa ympäristöministerin salkkua ja puolueella on näin ollut tuhannen taalan paikka tuoda esille puolueen pitkään perinteeseen kuuluvaa realistista ja vihreää luontosuhdetta. Viime aikoina keskustalainen ympäristöministeri on kuitenkin antanut lausuntoja periaatteella "kaikki käy". Itämeren kaasuputki käy, Kollajan allas käy ja mitään uusia ympäristöpoliittisia avauksia ei ole nähty esimerkiksi ilmastomuutokseen liittyen.

3) Miksi kaupunkilainen äänestäisi keskustaa?
Tähän kysymykseen heräsin työpaikkani kahvipöydässä, jossa espoolainen työtoverini heitti ko.kysymyksen. Koetin selittää parhaani mukaan esimerkiksi Vanhasen hallituksen perhepoliittisia urotekoja, Vuosaaren satamaa, länsimetroa jne. mutta taisin onnistua vain osittain. Hänen mukaansa keskusta ajaa vain haja-asutusalueiden ja maalaisten asiaa. Maakuntakeskuksissa keskusta on menestynyt jo vuosia, läpimurto etelän suuriin kaupunkeihin on edelleen kesken. Ainakin Helsingissä keskusta voisi olla vahvemmin selkeä vaihtoehto kokoomuksen, vihreiden ja demareiden vuosia jatkuneelle valta-akselille. Helsingin ja Uudenmaan piiri tarvitsisi entistä enemmän myös taloudellista tukea "ukkopuolueelta", jotta todellista läpimurtoa olisi edes realistista saavuttaa.

4) Pesäeron tekeminen oikeistoon
Jyrki Kataisen johtama kokoomus on tällä hetkellä keskustalle vaikea vastustaja. Puolueen puheenjohtaja tulee "kepulandiasta" ja koettaa parhaansa mukaan edetä keskustan ydinalueilla, ja on osin onnistunutkin tässä. Samaan aikaan hän on onnistunut pitämään suurten kaupunkien kokoomuslaiset tyytyväisinä, toisin kuin Ville Itälä, jonka puheenjohtajan pallin kaatoi lähinnä kokoomuksen Helsingin piiri. Keskustan on entistä selkeämmin tehtävä pesäero oikeistoon eli kokoomukseen: a) Keskustan on entisestään korostettava sosiaalista oikeudenmukaisuuttaan.
b) Turvallisuuspolitiikka. Kokoomus tuntuu olevan sotajalalla lähes joka suuntaan. NATOon pitäisi mennä ensi tilassa ja maailman sota-alueille ollaan valmiita lähettämään suomalaisia joukkoja. Keskustan tulee korostaa entistä selvemmin nykyisen turvallisuuspoliittisen linjan jatkuvuutta ja Suomen roolia "lääkärinä, ei tuomarina". c) Energia- ja ilmastopolitiikka. Ydinvoiman lisärakentamisesta käytävän huutokaupan sijaan keskustan tulisi korostaa energian säästötavoitteita. Ei kai Suomesta olla tekemässä ydinvoimaparatiisia?