Eurovaaleista

Eurovaaleihin on aikaa alle puolitoista kuukautta ja hiljalleen olen alkanut havaita orastavaa heräilyä kampanjointiin. Kolmesta suuresta puolueesta kokoomus ja SDP ovat täyttäneet jo kaikki ehdokaspaikkansa ja keskustalla on enää yksi paikka täyttämättä.

Keskustan lista on monipuolinen ja kattava ja olen tyytyväinen siihen, että julkkisten määrä listalla on olematon. Naisia toki listalle jää kaipaamaan enemmän. Kannatan lämpimästi kokoomuksen kansanedustajan Heikki A. Ollilan ehdotusta poliittisen kilpavarustelun lopettamisesta julkkisehdokkaiden haalimisessa. Jotenkin koomista on vain se, että Ollilan oman puolueen kokoomuksen listalla on näissäkin vaaleisssa eniten julkkisnimiä. Rehellistä olisi myöntää avoimesti, että julkkiksia haalitaan listalle keräämään ääniä puolueelle, mutta aika harva puoluetoimistoilla oikeasti toivoo julkkisten menevän vaaleissa läpi.

Paljon on myös keskusteltu Timo Soinin eurovaaliehdokkuuden järkevyydestä Perussuomalaisten pidemmän aikavälin kannatuskehityksen valossa. Soini voi hyvinkin tehdä eurovaaliehdokkuudellaan suuren luokan poliittisen virheen. Eurovaaleissa Perussuomalaiset saanevat jonkintasoisen vaalivoiton, mutta miten käy vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, joka on Soinin päätähtäin? Soini alensi itsensä ehdokkuusvenkoilullaaan "vanhojen puolueiden" tasolle eikä kovin hyvältä näytä puolentoista vuoden pikavisiitti Eurooppaan. Liisa Jaakonsaari voi hyvinkin olla oikeassa ennustaessaan Perussuomalaisten rivien halkeilua puheenjohtajan kadotessa Brysseliin.

Varsinaisia kansanvallan ritareita Eurovaaleissa ovat ehdottomasti nuoret, lähes tuntemattomat ehdokkaat. Ei voi kuin nostaa hattua näille nuorille, jotka jaksavat käyttää monta kuukautta kampanjointiin liki nollabudjetilla. Miten se UKK virkkoikaan Vanhalla vuonna 1968: "Ennakkoluulottomasti ajatteleva nuoriso on tulevaisuuden ideologinen pommi. Siinä on maailman toivo".

Muutto

Viime viikonloppu meni sitten muuttopuuhissa. Muutimme seitsemän kuukauden Taka-Töölössä asumisen jälkeen Etu-Töölöön. Tosi kepulainen ei siis asu Nurmijärvellä omakotitalossa vaan vuokralla Apollonkadulla....

Erikoinen piirre Helsingin muutoissani on ollut, että perheellistyttyäni olen muuttanut koko ajan lähemmäksi keskustaa. Muuttaessani kuusi vuotta sitten Helsinkiin, muutin ensin Vuosaaren perukoille, sieltä Pitäjänmäelle, Oulukylään, Taka-Töölöön ja nyt Etu-Töölöön. Eikös tämä mene pääkaupunkinseudulla yleensä tismalleen toisinpäin eli sinkkuna asutaan keskustan tuntumassa ja perheelliset karkaavat kauemmas keskustasta tai Helsinkiä ympäröiviin kehyskuntiin.

Muuttamisessa mukavinta on uusi ympäristö ja samalla kun pölyt nurkassa saavat kyytiä, tuntuu samalla tuulettuvan pääkoppakin. Mitään muuta hauskaa muuttamisessa ei juuri sitten olekaan. Ainakin minulle on todella vaikeaa maanitella kavereitani muuttoavuksi, ja harva taitaa innosta kirkuen rientää raahaamaan pesukonetta hissittömän talon neljänteen kerrokseen. Edellisen muuton hoidinkin kaksistaan Muuttopalvelun sedän kanssa ja raskasta se kyllä oli, eikä erityisen halpa tapa muuttaa. Tällä kertaa tavarat vaihtoivat paikkaa kolmen miehen ja yhden naisen voimin. Useasti muuttaessa on muuten vielä se hyvä piirre, että nyssykkää ja kaikenlaista sälää kertyy huomattavasti vähemmän kun silloin jos sattuu asumaan samassa osoitteessa vuosikausia.

Muuttaminen ei ole myöskään halpaa huvia, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Vuokralle muuttaessa joutuu yleeensä pulittamaan kahden kauukauden vuokran takuuksi, maksamaan uuden ja vanhan asunnon vuokran seuraavalta kuukaudelta, nettiliittymän siirtokin maksaa, samoin jos päättää asennuttaa astianpesukoneen ammattilaisen voimin, vesivahinkojen välltämiseksi. Muutama vuosi sitten Vanhasen ensimmäisen hallituksen lanseeraama muuttoavustus tulee siis monelle pienituloiselle, työn perässä muutttavalle todelle tarpeeseen.