Pääministeri

Katsoin minäkin muutama viikko sitten TV1:ssä esitetyn Pääministeri -elokuvan. Elokuvan kautta palautui elävästi mieleen vuoden 2003 eduskuntavaalitaistelu.

Seurasin vaaleja tuolloin erään ehdokkaan tukiryhmän kautta. Tunnelma oli kentällä aidosti se, että keskustalla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vaaleissa ykköspaikka, muuten oppositiotaival jatkuisi vielä seuraavatkin neljä vuotta. Paavo Lipposen asema pääministerinä oli vahvistunut 11.9. terrori-iskujen jälkeen. Verrattuna esimerkiksi Matti Vanhasen kohteluun valtalehdistössä oli Lipposen käsittely huomattavan erilaista. Lipposen politiikka sai kannatusta erityisesti Hesarin piirissä. Siihen aikaan ei ollut Marko Junkkarin tai Hanna Kaarron kaltaisia viikottaisia Näkökulmia, joissa pääministeriä ja hänen puoluettaan lyödään surutta joka asiasta.

Anneli Jäätteenmäki oli puheenjohtajana parhaimmillaan ihmisten parissa, toreilla ja kauppakeskuksissa. Hän tuntui osaavan ottaa ihmiset huomioon. Jokainen koki itsensä merkitykselliseksi hänet tavattuaan. Sen sijaan muistan kiinnittäneeni aika varhaisessa vaiheessa huomiota hänen asiaosaamisensa kevyehköön tasoon. Keskustallahan oli ollut perinteisesti puheenjohtajina tiukkoja asiaosaajia, mutta Jäätteenmäen kohdalla ei näin tuntunut olevan.

Kun vuoden 2003 alussa Irak-asia ponnahti toden teolla esille, olin lähes kauhuissani. Puheenjohtaja hyökkäsi todella vahvasti Lipposta vastaan ja pelkäsin Jäätteenmäen polttavan ne loputkin yhteistyön rippeet, joita keskustalla ja pääministerillä vielä oli. Toreilla asia ei juuri kansalaisia puhuttanut, mutta keskustan omien aktiivien muistan olleen ihmeissään tämänkaltaisesta vaalitaktiikan valinnasta.

Ratkaisiko Irak-asia sitten vaalit keskustalle? Uskoisin monen äänestäneen keskustaa ja Jäätteenmäkeä siksi, että toivoi pääministerin ja vallan vaihtuvan. Irak-asia taisi lopulta vain viedä ääniä keskustalta. Ainakin se tiivisti vastapuolen rivit ja keskustan vaalivoitto oli historiallisen niukka.

Elokuva antoi hyvän kuvan siitä hallitsemattoman tuntuisesta kaaoksesta, joita vaalit aina puoluejohdolle ovat. Ylilyöntejä tulee helposti ja silloin puheenjohtajan paineensietokyky olisi erityisen tärkeä ominaisuus.