Keskusta ja työmarkkina-asiat

Viimeksi eläkekiistan yhteydessä on esitetty valistuneita näkemyksiä keskustan ohuesta osaamisesta työmarkkinamaailmassa. Pääministerin esikunnasta ei kuulemma työmarkkinakentän osaajaa löydy eikä sen paremmin puoluetoimistolta.

Totuus on tässäkin asiassa tarua ihmeellisempää. Itse olen katsellut asiaa sekä puolueen että ay-liikkeen näkökulmasta. Työpaikoilla (erityisesti teollisuuden aloilla) työntekijät jakautuvat tyypillisesti kolmeen ammattiryhmään: työntekijät (SAK), toimihenkilöt (STTK) ja ylemmät toimihenkilöt (AKAVA). Suluissa on mainittu ammattiliittojen keskusjärjestöt joihin ko. ammattiryhmään kuuluvat ovat yleensä järjestäytyneet omien jäsenliittojensa kautta. Näillä kullakin ryhmällä on yleensä kullakin oma työehtosopimuksensa työnantajajärjestöjen kanssa, jossa siis on sovittu työsuhteiden keskeisistä ehdoista (palkkojen yleiskorotukset, lomat, työajat jne).

Ohuinta keskustalaisten määrä lienee SAK:ssa. Keskustalaisia luottamusmiehiä kentältä löytyy, mutta keskustoimistolta Hakaniemestä ei muita puoluekirjan kuin sd. tai vas. omaavia löydy, ei siis kokoomuslaisiakaan. STTK:ssa keskustalaisten edustus lienee laajinta, onpa kahden jäsenliiton puheenjohtajatkin julkikeskustalaisia. AKAVAssa tilanne on koko ajan parantumassa.

Puolueen piirissä työmarkkina-asiat tuntuu pitkään olleen yhtä suosittua kuin maatalousasiat demareissa eli nämä asiat on koettu jotenkin kaukaisina. Puolueen kannattajakunta on kuitenkin muuttunut radikaalisti varsin lyhyessä ajassa ja esimerkiksi toimihenkilöitä ja ylempiä toimihenkilöitä on puolueen jäsenistä jo huomattava osa. Jotenkin tuntuu, että kannattajakunnan profiilin muutosta ei ole havaittu puolueen terävässä päässä ja työmarkkinaosaamisen vahvistaminen on jäänyt liiaksi yksittäisten aktiivisten toimijoiden varaan. Yrittäjien asioiden ajaminen on sen sijaan ollut jo pidempään vahvemmin puolueen agendalla.

Keskustassa on siis jo nyt hyvää työmarkkinaosaamista jolle kuulusi antaa sille kuuluva arvo ja ymmärtää, että työmarkkina-asiat ovat yhä etenevässä määrin myös "meidän" asioitamme, jossa pelikenttää ei tule jättää muille puolueille.

Miten tästä eteenpäin?

Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen eläkesovusta riittää tarinaa ainakin loppuviikoksi. Monissa blogeissa ja pääkirjoituksessa Matti Vanhasen nähdään varmasti kokeneen suuren arvovaltatappion ja MTV3:n politiikan toimittajat näkevät Vanhasen viimeistään nyt joutuvan jättämään paikkansa politiikan huipulla. Helsingin Sanomat ehti jo otsikoida :"Vanhanen ei ole Kekkonen". Itse asiassa ei se Kekkonenkaan ilman vastoinkäymisiä poliittisella urallaan selvinnyt: Harva muistaa Kekkosen epäonnistuneen Isänmaallisen kansanliikkeen lakkauttamisyrityksen 30-luvun lopulla, Kekkosen joutui nöyrtymään ja antamaan asiassa periksi.

Itse en näe Vanhasen kokeneen loppujen lopuksi pahaakaan tappiota. Vanhanen profiloitui tulevien sukupolvien puolustajana, joka kantaa huolta huomisesta ja meistä nuoremmista ikäpolvista, joille lasku tästäkin taantumasta sysätään. En kuullut juuri kenenkään nuoren vastustavan eläkeiän nostoa, päinvastoin. Uskoisin Vanhasen saavan siis uusia tukijoita nuorten aikuisten joukosta. Erityisesti SAK:ssa asiasta tuli valtapoliittinen taistelu keskustan suuntaan: keskustan koettiin yrittää varastaa palkansaajien eläkerahat, vaikka kukaan keskustalainen ei ole esittänyt ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkmanin tavoin eläkevarojen hallinnoinnin siirtoa eduskunnalle. Uusi vainoharhaisuuden pesäke löytyy siis Hakaniemestä.

Vanhasen poliittisessa toiminnassa ja persoonassa on eräs harvoin julkisessa keskustelussakaan esillä ollut seikka, joka on erityinen avu kriisitilainteissa: pettämätön rauhallisuus ja kylmähermoisuus. Ne ovat pääministerin tuulisessa tehtävässä suuri apu. Meillä keskustalaisilla on tuoreessa muistissa edellinen demaripääministeri, jolla tätä ominaisuutta ei totisesti ollut. En muista Vanhasen tölvineen pahimmassakaan sarjatulituksessa poliittisia vastustajiaan Lipposen tyyliin.

Eläkeiän nosto siirtyy nyt Jukka Rantalan vetämän työryhmän käsittelyyn. Keskustan kannattaa jatkaa aktiivista ja tulevaisuusorientoitunutta työskentelyään, mutta ajatusten ja ideoiden testaaminen laajemmassa piirissä on järkevää jatkossa. Muutoin olen sitä mieltä, että Ruka on loistopaikka!