Keskusta ja työmarkkina-asiat

Viimeksi eläkekiistan yhteydessä on esitetty valistuneita näkemyksiä keskustan ohuesta osaamisesta työmarkkinamaailmassa. Pääministerin esikunnasta ei kuulemma työmarkkinakentän osaajaa löydy eikä sen paremmin puoluetoimistolta.

Totuus on tässäkin asiassa tarua ihmeellisempää. Itse olen katsellut asiaa sekä puolueen että ay-liikkeen näkökulmasta. Työpaikoilla (erityisesti teollisuuden aloilla) työntekijät jakautuvat tyypillisesti kolmeen ammattiryhmään: työntekijät (SAK), toimihenkilöt (STTK) ja ylemmät toimihenkilöt (AKAVA). Suluissa on mainittu ammattiliittojen keskusjärjestöt joihin ko. ammattiryhmään kuuluvat ovat yleensä järjestäytyneet omien jäsenliittojensa kautta. Näillä kullakin ryhmällä on yleensä kullakin oma työehtosopimuksensa työnantajajärjestöjen kanssa, jossa siis on sovittu työsuhteiden keskeisistä ehdoista (palkkojen yleiskorotukset, lomat, työajat jne).

Ohuinta keskustalaisten määrä lienee SAK:ssa. Keskustalaisia luottamusmiehiä kentältä löytyy, mutta keskustoimistolta Hakaniemestä ei muita puoluekirjan kuin sd. tai vas. omaavia löydy, ei siis kokoomuslaisiakaan. STTK:ssa keskustalaisten edustus lienee laajinta, onpa kahden jäsenliiton puheenjohtajatkin julkikeskustalaisia. AKAVAssa tilanne on koko ajan parantumassa.

Puolueen piirissä työmarkkina-asiat tuntuu pitkään olleen yhtä suosittua kuin maatalousasiat demareissa eli nämä asiat on koettu jotenkin kaukaisina. Puolueen kannattajakunta on kuitenkin muuttunut radikaalisti varsin lyhyessä ajassa ja esimerkiksi toimihenkilöitä ja ylempiä toimihenkilöitä on puolueen jäsenistä jo huomattava osa. Jotenkin tuntuu, että kannattajakunnan profiilin muutosta ei ole havaittu puolueen terävässä päässä ja työmarkkinaosaamisen vahvistaminen on jäänyt liiaksi yksittäisten aktiivisten toimijoiden varaan. Yrittäjien asioiden ajaminen on sen sijaan ollut jo pidempään vahvemmin puolueen agendalla.

Keskustassa on siis jo nyt hyvää työmarkkinaosaamista jolle kuulusi antaa sille kuuluva arvo ja ymmärtää, että työmarkkina-asiat ovat yhä etenevässä määrin myös "meidän" asioitamme, jossa pelikenttää ei tule jättää muille puolueille.