Muutto

Viime viikonloppu meni sitten muuttopuuhissa. Muutimme seitsemän kuukauden Taka-Töölössä asumisen jälkeen Etu-Töölöön. Tosi kepulainen ei siis asu Nurmijärvellä omakotitalossa vaan vuokralla Apollonkadulla....

Erikoinen piirre Helsingin muutoissani on ollut, että perheellistyttyäni olen muuttanut koko ajan lähemmäksi keskustaa. Muuttaessani kuusi vuotta sitten Helsinkiin, muutin ensin Vuosaaren perukoille, sieltä Pitäjänmäelle, Oulukylään, Taka-Töölöön ja nyt Etu-Töölöön. Eikös tämä mene pääkaupunkinseudulla yleensä tismalleen toisinpäin eli sinkkuna asutaan keskustan tuntumassa ja perheelliset karkaavat kauemmas keskustasta tai Helsinkiä ympäröiviin kehyskuntiin.

Muuttamisessa mukavinta on uusi ympäristö ja samalla kun pölyt nurkassa saavat kyytiä, tuntuu samalla tuulettuvan pääkoppakin. Mitään muuta hauskaa muuttamisessa ei juuri sitten olekaan. Ainakin minulle on todella vaikeaa maanitella kavereitani muuttoavuksi, ja harva taitaa innosta kirkuen rientää raahaamaan pesukonetta hissittömän talon neljänteen kerrokseen. Edellisen muuton hoidinkin kaksistaan Muuttopalvelun sedän kanssa ja raskasta se kyllä oli, eikä erityisen halpa tapa muuttaa. Tällä kertaa tavarat vaihtoivat paikkaa kolmen miehen ja yhden naisen voimin. Useasti muuttaessa on muuten vielä se hyvä piirre, että nyssykkää ja kaikenlaista sälää kertyy huomattavasti vähemmän kun silloin jos sattuu asumaan samassa osoitteessa vuosikausia.

Muuttaminen ei ole myöskään halpaa huvia, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Vuokralle muuttaessa joutuu yleeensä pulittamaan kahden kauukauden vuokran takuuksi, maksamaan uuden ja vanhan asunnon vuokran seuraavalta kuukaudelta, nettiliittymän siirtokin maksaa, samoin jos päättää asennuttaa astianpesukoneen ammattilaisen voimin, vesivahinkojen välltämiseksi. Muutama vuosi sitten Vanhasen ensimmäisen hallituksen lanseeraama muuttoavustus tulee siis monelle pienituloiselle, työn perässä muutttavalle todelle tarpeeseen.