Eurovaaleihin on aikaa alle puolitoista kuukautta ja hiljalleen olen alkanut havaita orastavaa heräilyä kampanjointiin. Kolmesta suuresta puolueesta kokoomus ja SDP ovat täyttäneet jo kaikki ehdokaspaikkansa ja keskustalla on enää yksi paikka täyttämättä.
Keskustan lista on monipuolinen ja kattava ja olen tyytyväinen siihen, että julkkisten määrä listalla on olematon. Naisia toki listalle jää kaipaamaan enemmän. Kannatan lämpimästi kokoomuksen kansanedustajan Heikki A. Ollilan ehdotusta poliittisen kilpavarustelun lopettamisesta julkkisehdokkaiden haalimisessa. Jotenkin koomista on vain se, että Ollilan oman puolueen kokoomuksen listalla on näissäkin vaaleisssa eniten julkkisnimiä. Rehellistä olisi myöntää avoimesti, että julkkiksia haalitaan listalle keräämään ääniä puolueelle, mutta aika harva puoluetoimistoilla oikeasti toivoo julkkisten menevän vaaleissa läpi.
Paljon on myös keskusteltu Timo Soinin eurovaaliehdokkuuden järkevyydestä Perussuomalaisten pidemmän aikavälin kannatuskehityksen valossa. Soini voi hyvinkin tehdä eurovaaliehdokkuudellaan suuren luokan poliittisen virheen. Eurovaaleissa Perussuomalaiset saanevat jonkintasoisen vaalivoiton, mutta miten käy vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, joka on Soinin päätähtäin? Soini alensi itsensä ehdokkuusvenkoilullaaan "vanhojen puolueiden" tasolle eikä kovin hyvältä näytä puolentoista vuoden pikavisiitti Eurooppaan. Liisa Jaakonsaari voi hyvinkin olla oikeassa ennustaessaan Perussuomalaisten rivien halkeilua puheenjohtajan kadotessa Brysseliin.
Varsinaisia kansanvallan ritareita Eurovaaleissa ovat ehdottomasti nuoret, lähes tuntemattomat ehdokkaat. Ei voi kuin nostaa hattua näille nuorille, jotka jaksavat käyttää monta kuukautta kampanjointiin liki nollabudjetilla. Miten se UKK virkkoikaan Vanhalla vuonna 1968: "Ennakkoluulottomasti ajatteleva nuoriso on tulevaisuuden ideologinen pommi. Siinä on maailman toivo".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti