Mitä nyt keskusta?

Sunnuntaisen jytkypaukun jälkeen on täytynyt koota hiukan ajatuksiaan keskustan vaalitappion syistä ja ennen kaikkea siitä miten tästä eteenpäin. Laitan aluksi analyysini siitä miksi mielestäni kävi niin kuin kävi ja toisessa osassa siitä mitä askelmerkkejä pitäisi ottaa uuden keskustan tiellä.

Vaalianalyysi:

1) Hallitusvastuu. Keskusta on ollut kahdeksan vuotta päähallituspuolue. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pääministeripuolueen tehtävä on pitää hallitus kasassa ja se edellyttää hyvin usein myös oman kannatuspotentiaalin syömistä. Vaalituloksessa näkyivät selkeästi se, että keskustan ydinalueilla joko jäätiin kotiin tai sitten mentiin äänestämään ja äänestettiin persuja. Äänestysaktiivisuus keskustan ydinalueilla oli huomattavasti pienempi kuin esim. pääkaupunkiseudulla. Keskustalaiset ovat vaativia, he odottavat selkeitä tuloksia puolueeltaan ja kyllähän niitä tulikin kuten takuueläke, ruuan alv:n alentaminen jne. Ihmiset kuitenkin näkevät maailman vahvasti omista lähtökohdistaan. Odotetaan, että oman kylätien kunto korjaantuu viimein tai, että oman kunnan palvelut toimvat paremmin kun oma puolue on hallituksessa. Pienten hyvien tekojen sijaan pääosaan nousi mm. jätevesiasetus, joka herätti aitoa suuttumusta kentällä. Miksi ihmeessä korvat suljettiin ja asiaa ajettiin härkäpäisesti eteenpäin vaikka sokea Reettakin näki, että tästä maksetaan liian kova hinta. Tämä vahvisti kuvaa puolueesta, joka on etääntynyt omista kannattajistaan ja ei juurikaan piittaa mitä palautetta he antavat.

2) Vaalirahasotku. Tässä mielestäni kulminoituu keskustan tappion ydinsyy. Vaalikentällä siitä ei käsittääkseni paljoa puhuttu, mutta se söi meitä rotan lailla. Viimeiset kolme vuotta olemme olleet otsikoissa KMS:n ja Nuorisosäätiön tiimoilta. Peruskeskustalainen on lakia ja järjestystä kunnioittava ihminen. Oman puolueen mitä ihmeellisimmät vaalirahakuviot herättivät aidon kysymyksen, onko tämä se puolue, johon haluan samaistua? Viimeisenä niittinä oli entisen puheenjohtajan joutuminen valtakunnanoikeuden porteille. Pieneltä tekijältä tuntuu entisen puheenjohtajan oudot ja jopa hiukan sairaalloisilta vaikuttaneet ihmissuhdekoukerot, mutta eivät nekään merkityksettömiä olleet. Rikkana rokassa siis.

3) Oikeisto-yhteistyö. Jokin kumma luonnonlaki tuntuu olevan siinä, että keskusta kärsii aina yhteistyöstä kokoomuksen kanssa. Ilmeisesti emme pysty erottumaan kunnolla kokoomuksesta ja erityisen haastavaa siitä on tehnyt Jyrki Kataisen keskusta-oikeistolainen kokoomus. Jyrki Katainen tulee "kepulandiasta" ja hänen päämäärätietoinen tavoitteensa on ollut tulla juuri keskustan tontille, niin lähelle, että hirvittää ja siinä hän on onnistunutkin. Keskustan oli huomattavasti helpompi toimia aidosti oikeistolaisen kokoomuksen kanssa. Toki nykykokoomuksessakin on oikeistolaisia piirteitä, kuten Nato-jäsenyyden ajaminen tai vapaavuorelainen keskittämispolitiikka, mutta kokoomus on juuri nyt historiallisen keskustalainen puolue mm. sosiaalipolitiikassa.

4) EU-vakuudet. EU-vakuuksien kanssa olimme todella pahassa välikädessä. Minusta valittu linja oli ainoa oikea, mutta selkeästi perusteet siitä miksi meidän pitää lähteä takaamaan esim. Portugalin lainoja, siis maan, jossa erotettiin oma hallitus kun se esitti rankkoja toimia talouden vakauttamiseksi. Ja sitten meidän pitäisi tulla hoitamaan heidän sotkunsa, ei vain uponnut ollenkaan jo valmiiksi EU-kriittisiin peruskannattajaan.

5) Verkkohiljaisuus ja TV-tentit. Perussuomalaiset pitivät verkossa ylivertaista ilmaherruutta. Heidän kansanedustajaehdokkaitaan oli joka päivä esim. suositulla Uuden Suomen Poimintoja puheenvuoroista sivustolla. Samaten persujen kannattajat pitivät täysin hallussaan erilaisia keskustelupalstoja. Sen sijaan keskustalaiset suorastaan loistivat poissaolollaan erilaisissa blogeissa, nettikommenteissa jne. Samaten keskustalla on selkeästi vähiten Facebook-faneja, vertasi sitä oikeastaan mihin muuhun puolueeseen hyvänsä. Nykypäivän vaalit voitetaan tai hävitään netissä ja se on melkein tämän vaalin tärkein opetus.

Puheenjohtaja Mari Kiviniemi oli puheenjohtajien tv-tenteissä vaisu ja monessa kohdin jäi selkesti kolmen muun suuren puolueen jalkoihin. Tv-esiintymistä pitää selkeästi harjoitella ja paljon. Hyvä esimerkki tästä on ennen kaikkea Jutta Urpilainen. Hän oli tenteissä rento, osaava ja aido tuntuinen. Jos kyseessä olisi urheilu epäilisin Urpilaisen kohdalla dopingia. Hän taisi pelastaa demareiden vaalit juuri TV-tenteissä. Kun muut puolueet kirjoittivat selkeästi paperille omat leikkauskohteensa keskustan puheenjohtaja alkoi selitellä kahden kauden kasvustrategioista ja ajoi itsensä leikkausten kanssa niin nurkkaan, että katsoja alkoi väkisinkin epäillä, onko Kiviniemi nyt rehellinen. Linja olisi voinut toimia jos Kiviniemi olisi vastannut kansantajuisesti esimerkiksi: "eihän lääkärikään poista ensimmäisenä vaikeasti loukkaantuneen potilaan raajoja vaan miettii mikä olisi sopiva lääkitys ja muut vaihtoehdot, jotta potilas toipuisi, tämä on keskustan linja myös tässä leikkauskeskustelussa..." Asiaa -vaaliteema oli hyvä siihen asti kun päästiin tenteissä puhumaan asiaa. Siinä vaiheessa kampanjalta putosi osa pohjaa kun kiertelimme ja kaartelimme useimmissa asiakysymyksissä antamatta selkää vastausta. Nyt siis harjoittelemaan TV-esiintymisiä, siihen voi oppia kuten Urpilainen esimerkillään näytti.

7) Suoruus ja rehellisyys. Meidän tulisi nyt viimein oppia puhumaan suoraan ja kiertelemättä. Ahti Karjalainen on kuollut. Kiellettyjä sanoja pitäisi olla mm. kestävyysvaje, kasvustrategia tai avoir fiscal. Suoraan kysymykseen pitää antaa suora vastaus. Kiertely ja kaartelu ei tämänpäivän politiikassa ole hyve, jos se on koskaan sitä ollutkaan, mutta tänään se herättää paljon kiukkua "kun ei se taaskaan vastaa kysymykseen".

8) Kuva puolueesta ja persoonat. Ennen ennakkoäänten julkaisemista käytiin eri puolueiden vaalivalvojaisissa. Kokoomuksella ja demareilla liput liehuivat ja bändi soitti. Ihmiset olivat iloisia ja positiivisia. Sitten siirryttin keskustan "bileisiin". Ihmiset istuivat huulet alaspäin pöydissä kahvia ryystäen ja ikärakennekin oli kuin suoraan Eläkeliiton liittokokouksesta. Tämä nyt on vain pieni ja sinänsä merkityksetön huomio, mutta kun se toistuu kerta toisensa jälkeen on kuva keskustasta tylsä ja vanhanaikainen. Meillä puhutaan tylsästi vain asiaa ja henki on on mitä on. Sitä ei tietystikään paranna keskinäinen riitely, jota esiintyy harva se viikko. Kuka tämmöiseen porukkaan haluaa tulla?

Eduskuntavaalien 2007 jälkeen Tölö Unga Socialister demariyhdistys kirjoitti oman vaalianalyysinsä demarien tappiosta. He lanseerasivat termin "kenen ehdokkaan kanssa lähtisit kaljalle" , tämä indeksi oli heidän mielestään SDP:ssä erityisen huono. Nyt sanoisin samaa meistä. Meillä on muutama kirkas tähti kuten Mari Kiviniemi, Paula Lehtomäki ja Annika Saarikko, mutta muuten keskustan kärki on pelottavan ohut. Erityisesti valovoimaiset miehet loistavat poissaolollaan.

9) Vaalipiirikohtaiset syyt. Edellä mainittujen lisäksi jokaisessa vaalipiirissä oli myös omia paikallisia syitään miksi kannatus tippui. Nämä olisi myös hyvä analysoida piirikohtaisesti.